keskiviikko, 28. joulukuu 2005

paratiisin lapset

joulu takana. mikä onkaan parempaa kuin kiireen keskellä istahtaa hetkeksi alas ja rauhoittua? mutta vain hetkeksi sillä maailma pyörii ympärillä ja taas on mentävä.

kansallisteatterin suurella näyttömöllä pyörii "paratiisin lapset" -niminen esitys. kun esityksen jälkeen miettii mikä jäi päällimmäisenä mieleen niin vastaus on selvä: lavasteet. huomasi että lavasteiden rakentamiseen ja suunnitteluun oli käytetty aikaa. pienessä hetkessä näyttömölle saatiin luotua aivan erilainen maailma kuin edellisessä kohtauksessa oli. aivan liian usein näkee huonoja lavasteita. monesti pääasia on että näyttömällä on jotain tavaraa.

Paratiisin lapset sijoittuu 1800-luvun pariisiin. rakkauden lisäksi aiheena on teatteri. on mielenkiintoista nähdä miten teatterissa näytellään teatterin pitämistä. mitä kulisseissa tapahtuu näytännön aikana jne. ja se rakkaus. voi sanoa että näytelmän keskipisteessä on yksi nainen ja neljä miestä. ja kaikki miehet ovat omalla tavallaan kiinnostuneita tästä naisesta. tällaisessa tilanteessa ei voi olla syntymättä yhteentörmäyksiä suurten taiteilijaegojen välillä.

pitkästä aikaa teatterielämys jäi positiivisen puolelle. mahdollisesti syynä oli se etten ennen esitystä tiennyt siitä juuri mitään joten ennakko odotuksia ei ollut. vaikka voisi luulla että 3h 20min istuminen teatterin penkissä on puuduttavaa niin aika menee hyvän tarinan aikana nopeasti. esityksen ainoa miinuspuoli oli sen loppu. tuntuu ettei käsikirjoittaja saanut tarinaansa loppua, joten hän vain katkaisi sen jotenki. onneksi tämä ei kuitenkaan pilaa hyvää teatteriesitystä.

tiistai, 20. joulukuu 2005

minun jouluni

sairastuminen vei mahdollisuuden osallistua viikonlopun suunniteltuihin menoihin. torstainen olavin keikka ei sinänsä harmita sillä noin kuukausi sitten hänet viimeksi näin. lava pursusi tuolloin rockenergiaa joten rocksin keikkakin olisi varmasti ollut hyvä. sen sijaan lauantaiksi kaavailemani "love on broadwayn"  jääminen näkemättä harmittaa. lauantainen esityshän oli viimeinen, joten tilannetta ei voi enää korjata. sen siitä saa kun jättää asiat viimetinkaan.

nyt on aika soittaa joululevyjä. uusin joululevy on antti tuiskun "minun jouluni". levyltä löytyy uusia ja perinteisiä joululauluja sekä covereita muuten rauhallisista kappaleista. radioiden soittolistoille noussut "lämmin lumi peittää maan" on varsin mukava jouluinen kappale. sen huonommiksi eivät jää muutamat cover-esityksetkään ja ainakin nylon beatin "musta joulu" kuulostaa antin laulamana jopa paremmalta kuin alkuperäinen teos. levyn huonointo an(t)tia ovat perinteiset joululaulut jotka eivät kuulosta oikein onnistuneilta. hyvä siis että antti päätti tehdä levystä "ei niin perinteisen".

loppuviikosta on aika hengähtää ja keskittyä joulun viettoon. ennen sitä on kuitenkin ohjelmassa kansallisteatterissa "paratiisin lapset".

perjantai, 16. joulukuu 2005

paranoiasta paratiisiin

keskiviikko-ilta tavastialla. kolmannen kerran seitsemään päivään tarkastamassa miltä maan legendaarisimmassa rock-klubissa meno näyttää. illan artistina irina joka veti paikalle yllättävän paljon väkeä (keskiviikoksi). jos vertaa anssin edellisen viikon arkipäiväkeikkaan niin väkeä oli huomattavasti enemmän. ei tavastia mitenkään liitoksista natissut vaikka taka-osa ja yläkerta kiinni olivatkin mutta tunnelma oli kuitenkin hyvä.

yleisö sai kuultavakseen soljuvaa suomipoppia koko keikan ajan. välillä tuntui että sama kappale tuli uudelleen sillä irinan kappaleet muistuttavat paljon toisiaan. on vain peruspoppia ja hitaita kappaleita. en  kuitenkaan valita sillä irina kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. kukapa ei kissankatseessa sulaisi.

paikalla oli normaaliin tapaan muusikoita, levy-yhtiön ihmisiä sekä muita julkkiksia. vaikka tarkoitus ei ole pitää mitään julkkisten bongauslistaa niin mainittava on että t. wirtanen oli paikalla kuuntelemassa omia tekeleitään. tavastian lavaa oli koristeltu konserttiin "bordellilampuilla" (ainakin siltä ne näytti). lamput toivat mukavan hämyisen sävyn muuten niin normaaleihin valoihin.

maanantai, 12. joulukuu 2005

ståuppkomik

ensimmäinen suomenkielinen kirja stand-upista ilmestyi kesällä kun andre wickström kirjoitti manifestinsa. kirja on tarkoitettu aloitteleville koomikoille ja muillekin stand-upista kiinnostuneille. pitää kuitenkin huomata että jos et ole itse kiinnostunut esiintymisestä niin et ole kirjan kohderyhmää. on varmaankin vaikea kirjoittaa vitsejä luettavaksi niin että se olisi osa kirjaa eikä yksittäinen juttu. tästä syystä andre ei varmaankaan paljon vitsaile kirjassaan vaan keskittyy stand-upin saloihin muiden keinojen avulla.

kirja on jaoteltu erillisiin lukuihin, kuten stand-upin historiaan, yleisöön ja esitykseen valmistautumiseen. kaikki osa-alueet käydään ihan hyvin läpi mutta kirja ei oikeastaan kerro mitään mitä "normaali" ihminen ei muutenkaan tietäisi. kirja antaa sellaisen kuvan ettei andre tiedä oikeastaan stand-upista mitään, sillä hän vain siteeraa muita koomikoita. uraansa aloitteleville taiteilijoille kirja on eräänlainen kokoelma huomioitavista asioista. muiden ei kannata kirjaa lukea vaan mennä katsomaan stand-upia paikanpäälle.

viikko-ohjelma: keskiviikkona irina tavastialla, torstaina olavi uusivirta rocksissa ja lauantaina love on broadwayn viimeinen esitys studiolla.

sunnuntai, 11. joulukuu 2005

koko elämämme ihanin päivä?

perjantaina tavastialla esiintyi pmmp. koska keikka oli useita viikkoja etukäteen loppuunmyyty niin ei ollut vaikea arvata että illasta tuli kuuma ja hikinen. tavastian torstaisesta väljyydestä ei ollut tietoakaan kun yleisö ahtautui hyvissä ajoin paikalle. olihan se laurikin saapunut katsomaan keikkaa ja varmasti nautti kun paula (ja mira) sai tavastian täyteen.

pmmp:n tytöt aloittivat keikkansa vähän yhdentoista jälkeen "synestesia"-kappaleella. tämä rusketusraidoilla aloittanut bändi on siitä mielenkiintoinen että välillä musiikki menee punkin puolelle ja välillä lauletaan kauneimpia rakkauslauluja. näitä molempia kuultiin sopivasti illan aikana. mitään erikoista lavalla ei nähty mutta tyttöjen meno sai yleisön mukaansa.

kaikki hyvä loppuu aikanaan. perjantai-iltana se vain tuntui loppuvan liian aikaisin. pmmp kyllä esitti kaikki parhaat kappaleensa ja ehkä kahden levyn jälkeen pidempää settiä ei vain voi kasata. muutama lisäbiisi ei olisi ketään kuitenkaan häirinnyt.